Kirous vai ihanuus? Luonnonkiharat hiukset

Suorat vai kiharat? Taipuisat vai laineikkaat? Toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta - itselle ei vaan koskaan ole suotu sitä, mitä haluaa. Suorahiuksiset ovat aina ihailleet luonnonkiharia hiuksia ja toisinpäin, eikä tämä fakta tule miksikään muuttumaan. On toki niitäkin, joille on suotu juuri sellainen kuontalo, minkä itse toivoo, mutta olen huomannut, että nämä ihmiset ovat harvassa. Hiuslaatuaan on mahdoton mennä muuttamaan, sillä se on jo pienestä pitäen geeneissä ja pysyy hautaan saakka. Hiusten kunto voi tietysti vaihdella iän myötä, mutta harvemmin luonnonkiharoiden kanssa syntyneellä on aikuisena piikkisuora tukka, ellei huijaa suoristusraudalla.

Hiusten kihartuminen/taipuisuus yllätti minut vasta aikuisiällä, koska en muista, että minulla olisi lapsena ollut laineikas tukka. Taaperokuvista kuitenkin käy ilmi, että kyllä sitä silloin jo oltiin kiharalla. En laita nyt tähän lapsuuden tai nuoruusajan kuvia, mutta voitte kuvitella.

Peruskoulun luokkakuvissa minulla on ihan suorat hiukset, ellei niitä ole laitettu. Kutosluokalla hiukseni olivat piikkisuorat ja liukkaat, mikä tuntuu nyt ihan oudolta. Muistan tuon ajan vielä hyvin, kun menin ottamaan permanenttia, koska halusin niin kovasti kiharat hiukset! Lapsena tietysti hiukset ovat erilaiset kuin aikuisena, mutta järkytyin ylitettyäni 20 vuoden rajan, koska hiukseni pompahtivat miten sattuu ja muuttuivat karheiksi.

Ylläolevassa kuvassa olen mökillä pessyt hiukset ja kuivattanut ne ilman hiustenkuivainta. Ei muotoilutuotteita.

Asia on vaatinut sulattelemista vuosia, että nyt saan ''nauttia'' joka päivä haluamistani kiharoista, mutta yritän kaikin tavoin päästä niistä eroon. Välillä on päiviä, kun olen ihan sinut asian kanssa ja puristelen kiharoita, mutta en kyllä lähde ilman suoristusrautaa minnekään, missä hiukset saattaisivat kastua!

Olisipa tämän voinut kertoa 12v. Satulle, että ei kannata hiuksia pilata permanentilla ja nauti nyt vaan suorista kutreista.

Homma voisi olla ihan eri, jos hiukset olisivat KUNNOLLA luonnonkiharat, mutta ne jäävät todella ärsyttäviksi, jos en kuivaa niitä puhaltimella. Ylläolevassa kuvassa olen kuivannut kuivaajalla ja lopputulos on laineikkaampi ja siedettävämpi, sillä kuuma puhallusilma suoristaa hiuksia.

Joka päivä en jaksa suoristaa raudalla koko päätä, mutta etuhiukset on käsiteltävä päivittäin, joskus jopa kaksikin kertaa. Hienoa olla naimisissa GHD:n kanssa <3 NOT.

Hiusöljy on noiden elektroniikkavälineiden lisäksi tämän naisen best friend. Ilman öljyä hiukset menevät takkuun ja latvat jäävät pörröttäviksi sähiäisiksi. Hiusten kuivuus ja taipuisuus nyt vaan kävelevät käsikädessä...

Hiusten mallilla on myös ihan älyttömän iso merkitys, miltä lopputulos näyttää. Tykkään pitää pitkiä hiuksia, koska pitkässä mallissa hius on luonnollisesti raskaampaa, eikä se jaksa niin paljon kihartua, kuin se haluaisi. Ovelaa! Okei, ehkä se on vaan tämä pää? En ole tehnyt tutkimusta pitääkö asia oikeasti paikkaansa. Tasapitkä malli myös pitää minulla hiuksen suorempana kuin kerrostettu.

Toisaalta, jos saisin ihan oikeasti päättää ottaisinko suorat vai kiharat hiukset, valitsisin tällaiset taipuisat. Menetän hermoni näihin viikoittain, mutta ei sekään kivaa olisi, että mitkään kiharat eivät pysyisi, kun hius tahtoo väkisin mennä suoraan. Positiivisena puolena tehdyt kiharat pysyvät minulla tosi hyvin, silloin kun haluan niiden pysyvän. Vähän taipuisaan hiukseen on myös mielestäni helpompi tehdä kampauksia, sillä jotenkin hius asettuu paremmin. Onko joku huomannut saman? Ihailen silti suorahiuksisia kaunottaria, mutta onneksi suoristusraudat on keksitty ja toisinpäin myös kihartimet!

Pitääkin lukea tämä postaus aina, kun on huono tukkapäivä, sillä kyllä näissä hyvääkin on. Millainen hius sinulla on? Kommentoi alas myös sen hyvät ja huonot puolet :)

Minä kosmetiikan kuluttajana

Tulipa esseemäinen aloitus :D Toivon mukaan nyt on jo juhannuksesta selvitty ja kaikki ovat palanneet ehjinä kotiin. Aloin pohdiskella omaa itseäni kosmetiikan kuluttajana. Jokainen halukas voi miettiä asiaa omalla kohdallaan ja kommentoikaa minulle millaisia te olette :)

Millainen kosmetiikan kuluttaja olen? 

1. AKTIIVINEN KULUTTAJA

Ensimmäisenä totean olevani aktiivinen kuluttaja. Siinä tuskin on mitään ihmeellistä. Olen kiinnostunut kaikesta kosmetiikkaan liittyvästä ja minulla pitää aina olla varakappaleet hyvistä tuotteista ja jono kosmetiikkaa odottamassa käyttöönottoa. En ole ihminen, jolle kannattaa ostaa kosmetiikkalahjoja (ellen itse pyydä), koska minulla on avaamattomia tuotteita järjetön määrä. Ilahdun kuitenkin kaikesta uudesta kosmetiikasta ja tutkiskelen purkkeja hartaasti! Aina ennen uuden tuotteen käyttöönottoa on mukava ottaa tuotteesta selvää ja käyttäessä analysoida, miten juuri tämä tuote vaikutti minuun ja tarvitsenko sitä jatkossa. Käytän kosmetiikkaa paljon ja käytössäolevienkin purkkien määrä on ihan järjetön. Mitään ei kuitenkaan voi pois heittää, koska kaikilla tuotteilla on oma tarkoituksensa! Mistä minä tiedän haluanko huomenna käyttää kosteuttavia vai puhdistavia tuotteita? Myöskin ihoni, kynsieni ja hiusteni kunto vähän vaihtelee vuodenajoista riippuen. Mitään turhaa en siis myönnä pitäväni hyllyillä ja käytän kosmetiikkaa _paljon_!

2. KOKEILUNHALUINEN

Innostun herkästi uusista tuotteista ja varsinkin kaikki erikoiset uutuudet viehättävät minua. Myönnän ostavani jonkun tuotteen ihan vain sen vuoksi, että se vaikuttaa jännältä, vaikka en edes tarvitsisi sitä. Siinä kohtaa on kuitenkin pakko pysähtyä, kun meinaan kiikuttaa kaupassa kassalle esim. jonkun hiusvahan. Muotoilen hiuksiani hyvin vähän ja yleensä siihen riittää hiuspuuteri/kuivashampoo/hiuslakka. Ei siitä kuitenkaan kauaa ole, kun ostin muotovaahdon ja hiusvahan tarjouksesta. Oli niin halpoja, ettei voinut sinne jättää! Koska en käytä kumpaakaan tuotetta, annoin ne miehelle, mutta tein hölmön ostoksen pelkästään siksi, että halusin nähdä, miltä itse tuotteet näyttävät sisältä :D

3. TIEDONJANOINEN

Kaikki kosmetiikkaan liittyvä kiinnostaa minua todella paljon ja siksi viihdyn pitkiä aikoja kännykkä kädessä selaten kosmetiikka-aiheisia uutisia ja Facebook-ryhmiä sekä blogeja. Minulla on tarve olla ajantasalla, mikä nyt on In ja Out ja mitä tulevia uutuuksia kannattaa pitää silmällä. Olen myös kiinnostunut, mistä eri brändit tulevat ja mikä niiden ideologia on. Se vaikuttaa monesti ostopäätöksiin, vaikka en varsinaisesti ostakaan minkään tietyn kategorian kosmetiikkaa. Olen myös tiedonjanoinen siinä mielessä, että minulla on tarve tietää, mitkä tuotteet ovat suosittelemisen arvoisia muille. Minulta kysytään jatkuvasti tuotesuosituksia, joten haluan pystyä vastaamaan niihin uskottavasti. Toisaalta ei ole olemassa mitään universaalia tuotetta, mikä sopisi varmasti kaikille, mutta ottaen huomioon käyttötottumukset, ihotyypit, hiustyypit jne. voidaan päästä melko lähelle.

4. TURVAA HAKEVA

Tämä on ehkä vähän outo ilmaisu, mutta omasta mielestäni haen kosmetiikasta turvaa. Aamuiset ja iltaiset rutiinit luovat turvan tunnetta ja minulla ne pyörivät paljon kosmetiikan ympärillä. En jätä koskaan rutiinejani väliin, olin missä tahansa. Jos en jostain syystä pääsisi noudattamaan näitä rutiinejani, oloni olisi epämukava. Aika monen aamu ei ala ilman kahvikuppia, minun ei ilman kosmetiikkaa. Eikä monelle tule uni silmään ennen rauhoittavaa iltapuuhaa, minulle se ei tule ilman kasvojen puhdistusta ja hiusten harjausta. Asia voi kuulostaa monesta hölmöltä, eikä tarkoituksenani ole luoda ihmistyyppejä, mutta minulle ei riitä pelkästään se fakta, että kasvot ovat nyt pesty ja puhtaat, vaan että rutiinit ovat suoritettu. Eikös se niin ole, että seura tekee kaltaisekseen ja työssäni olen paljon tekemisissä autistisia piirteitä omaavien ihmisten kanssa.

5. KERÄILIJÄ

Olen aikaisemminkin kirjoittanut kerääväni kosmetiikkaa, joten todetaan tämä kohta ihan lyhyesti. Saatan ostaa kosmetiikkaa vain siksi, että haluan sen keräilyesineeksi. En välttämättä käytä sitä/saatan käyttää, mutta ostopäätös on tehty pelkästään keräilyn merkeissä. Esim. Naked paleteista käytän lähinnä ensimmäistä ja toista, mutta omistan ne kaikki.

6. KESKIVERTOA ENEMMÄN RAHAA KÄYTTÄVÄ

Ylen Puoli seitsemän ohjelmassa käsiteltiin helmikuussa naisten rahankäyttöä kauneuteen (mukaan lukien kampaajat yms.) ja yli puolet kyselyyn vastanneista käytti kuukaudessa rahaa kauneuteen 0-20€. Itse en pääsisi lähellekään tuota summaa, kitukuukausinakin rahaa kuluu yli 150€. En seuraa ostoskuittejani, koska niistä tulisi vain paha mieli, mutta laskin, että tuo on minimi, mitä mitenkään voisin kuluttaa kuukaudessa kauneuteen. Käyn kuitenkin säännöllisesti kampaajalla ja kauneushoitolassa kaksikin kertaa kuukaudessa. Ostaessani tuotteita, pyörin lähinnä selektiivisellä puolella, joten niihinkin rahaa tuhlaantuu. Puhumattakaan Helsinginreissuista, joista on pakko kotiuttaa, vaikka mitä! Itse en tuomitse ketään, joka ei käytä rahaa kosmetiikkaan, joten toivon, ettei kukaan tuomitse minuakaan, koska tämä on elämäntapa, eikä pelkkä harrastus.

Nudea

Lisäsin taannoin Instagramiin kuvan kolmesta samankaltaisesta paletista, kun pohdin, miksi varastoihini on tupsahtanut (tai miksi siis olen ostanut) niin samanlaisia paletteja. Meikkipöytä on pullollaan toinen toistaan ihanimpia nudesävyjä ja silti hankin lisää miltein identtisiä paletteja. Pakkauksetkin ovat liki identtiset! Ajattelin, että aiheesta on hyvä pyöräyttää postaus.

Paletit ylhäältä alas  Urban Decay Naked Basics, Naked2 Basics, We Care Icon I Love Tigers Nude.

Mikä nudepaleteissä viehättää? Keksin vaikka kuinka monta syytä :)

- Ainahan arjessa tulee käytettyä nudesävyjä (ja sitten mennään töihin räikeässä meikissä).
- Nudesävyjähän noin yleisesti tarvii enemmän (tai oikeastaan minä ainakaan en).
- Mulla ei oo just näitä sävyjä (mutta ziljoona korvaavaa löytyy).
- Paleteista löytyy sopiva suhde matta ja shimmersävyjä (kuitenkaan kokonaisuutta ei tule hyödynnettyä, vaan meikki rakentuu monen paletin voimin).
- Tekee mieli uusia luomivärejä. Ehkä uusi paletti avartaa meikkaustaitojani tai tuo meikkiin jotain uutta (lopputulos on ihan sama kuin muillakin nudepaleteilla).
- Keräilijä tarvii kaikki Nakupaletit (mutta selitäppä tuo tiikeri?).
- Koska ne on vaan niin nättejä (harvoin oikeasti törmää todella rumiin nudepaletteihin).


Okei okei, eihän se ihan noin ole. Minä en ole sitä tyyppiä (täysin ainakaan), joka ostaa fiilispohjalta luomivärejä, vaan harkitsen tarkkaan, millaisia luomivärejä saattaisin tarvita asiakasmeikeissä ja millaisia kaipailisin omiin silmiin. Nakedit ovat sinänsä poikkeus, sillä Urban Decay on MACin ohella intohimoni ja keräilen Nakupaletteja.

Ylhäältä alas Tiikeri, Naku 2, Naku 1.

Naked Basicsin ostin keräilyn ohella paletiksi, josta löytyy hyvät sävyt muita nudeja täydentämään. En niinkään tykkää tehdä tällä meikkiä yksinään. Käytin tätä pitkään matkapalettina, kunnes turhauduin, sillä sen tarjoama kokonaisuus ei oikeastaan ole kovin hyvä. Vaalea shimmersävy on ok ja erittäin kaunis, Foxy ja w.o.s käyvät hyvin häivytykseen, mutta kaksi häivytyssävyä paletissa on melko turhaa. Alkuperäisen idean mukaan kai Foxy on hyvä nudesävy keltapohjaisille ja w.o.s. punapohjaisille. Paletista löytyy myös peruspirkon nudesävyt Naked 2 ja Faint, joista ei sävyinä valittamista, mutta aika tylsän meikin niillä saa aikaan. Jään kaipaamaan jotain lisää. Crave on hyvä sävy rajausten tekoon, mutta käytän yleensä kynää tai nestemäistä rajausta, joten minulla on sille enemmän käyttöä varjostuksiin. Toisaalta, kun käytän noin tummaa varjostuksessa, muut paletin sävyt eivät oikein riitä, vaan kaipaan näyttävämpiä sävyjä rinnalle. Naku Basicsissä on mielestäni hyvät sävyt käytettäväksi yksittäin meikeissä, mutta kokonaisuus on valju. Jää kaipaamaan lisää sävyjä esim. Nakedeista.

Naked2 Basicsin ostin puhtaasti keräilymielessä (myönnän), mutta pidän sen kokonaisuudesta enemmän kuin Basicsin. Sävyt ovat paljon yhteensopivammat ja sillä saa tehtyä paljon monipuolisemman meikin. Löytyy erinomaisia sävyjä kulmaluulle, häivytykseen, luomelle ja varjostukseen. Käytän tätä nykyään mieluummin matkapalettina, sillä se riittää yksinäänkin hieman vaativampaan meikkiin.

I Love Tigersia mietin pitkään ja hartaasti, kunnes päätin tukea Tiikereitä. Paletin hinnasta 1€ menee WWF:n kautta Tiikereille. Hyvä We Care Icon! Paletti näyttää ihan Naked-kopiolta ja nopeasti katsottuna ei niitä edes erota kuvasta. Miksi ostaa tämä, kun omistaa jo Nakedit? I Love Tigers sisältää enemmän shimmersävyjä, joten kun haluan enemmän hohdetta, nappaan tämän Nakedeja mieluummin. Erilaisiin tarpeisiin siis erilaiset paletit! Mikäli joku miettii tämän paletin ostoa, niin itse olen ainakin ollut kovin tyytyväinen ja luomivärit ovat hyvälaatuisia. Luomiväreissä olen aika ronkeli, mutta nämä uppoaa meikäläiseenkin :) Lisäksi tiikerit on <3

Hintaeroa paleteilla on 18-25€. Lakkaan nyt jaarittelut sikseen ja totean, että paletit ovat aivan erilaisia, vaikka ovatkin nudeja ja on niin paljon erilaisia tarpeita, että näillä miellyttää useaa kuluttajaa. Voisin ihan hyvin elää ilman yhtäkään palettia, mutta pilkunviilaajana en voi tietää millaista nudea haluan huomenna.

Kosmebloggari mökkeilee osa 1

Mahtavaa, että viikonloppu on ihan pian alkamassa! Minä asun nykyään mökillä, jonne ei tule lämmintä vettä muutoin kuin lämmittämällä ja mökissä, jossa ei ole sisävessaa saatikka kunnon peiliä. Kuulostaa ihan minun unelmapaikaltani. Eikö? Noh... Jokainen tarvii välillä vähän karaistusta, että jaksaa taas arvostaa arjen pieniä luksusasioita. Ulkohuussikin on luksusta verrattuna siihen, millaisissa paikoissa tein tarpeeni matkaillessani Gambiassa.

Toisin kuin voisi ajatella niin tykkään kyllä mökkeillä. Olemme miehen ja anopin kanssa asuneet mökillä nyt viikon ja olemme miehen kanssa käyneet töissä mökiltä käsin. Anoppi on toiminut hyvänä kissavahtina meidän ollessa töissä. Kissatkin rakastavat mökkeilyä, koska pääsevät ulos ja sisälle milloin huvittaa. Kerrostalossa eläessä se ei millään onnistuisi.

Elämä ilman lämmintä vettä ja kunnon peiliä vaikeuttaa naisen elämää jonkun verran. Kun lämmitämme saunan, lämmitämme myös padallisen vettä, mutta muuten on pärjättävä ilman. Meikkejä ei huvita pestä iltaisin pois kylmällä vedellä, joten on turvauduttava puhdistusliinoihin. Aamuisin ei pääse suihkuun ennen töihin lähtöä, joten on tyydyttävä tekemään pikapesu kylmällä vedellä ja kaikki käsienpesut saavat näpit kohmeisiksi. Piilolinssejä en jaksa käyttää, koska tuntuu ikävältä, kun jääkylmillä käsillä koskee silmää. Kun sanon, että vesi on kylmää, se on suorastaan hyytävää! Onneksi hain kotoa villasukat, sillä täällä on muutenkin kylmä. Vaatii paljon, että saan kerättyä itseni aamuisin patjalta ylös ja ulos ulkohuussiin, kun ruohon kaste kastelee varpaat kenkien läpi ja kylmä tuuli jäädyttää päästä varpaisiin, vaikka kääriydyn takkiin ja kaulahuiviin. Viime yöksi laitoimme patterit päälle, koska ei vaan pystynyt enää värjötellä peiton alla.

Aamuisin meikkaan pienen puuterirasian peilin avulla :D On täällä kunnon peili, josta voi itseä vilkaista, mutta se on niin hämärässä kohdassa, etten sen avulla uskalla tehdä meikkiä. Minulla on pieni pussillinen meikkejä mukana, koska en viitsinyt isoa määrää laahata, ja voitteko kuvitella, ettei minulla ole yhtään luomiväriä mukana? Vähän kyllä fuskaan, sillä minulla on Isadoran voidemainen kynä silmäluomille, jolla saa tehtyä silmämeikin, johon käytän lisäksi aurinkopuuteria ja korostusväriä tuomaan lisäulottuvuutta. Jos jonain aamuna ehdin nappaamaan kuvan mökkimeikistäni, niin näytän sen teille. Kiinnostaisiko teitä nähdä meikit, jotka minulla on mukana? Jotenkin on hassua, että kotona on yksi huone pyhitettynä kosmetiikalle ja täällä minulla on vain pieni meikkipussukka mukana :) Ja jostain kumman syystä meikkaaminen täällä mökillä kiinnostaa enemmän! Ei ainakaan ole valinnan vaikeutta, sillä tällä määrällä ei paljoa varioida :D

Kuinkas moni teistä lukijoista ja muista bloggaajista aikoo mökkeillä tänä kesänä? Olisi kiva myös kuulla muilta mökkikokemuksia, miten on pärjännyt askeettisissa olosuhteissa ja mahdollisesti jotain vinkkejä aiheeseen liittyen.

Oltiin muuten MaaLilla -Jennin kanssa tänään syömässä pannukakut Pannukakkutalossa. Jenni otti tomaatti-mozzarella-pesto-pannarin, jota minä voin suositella kerran aikaisemmin itse maistaneena. Minä valitsin tällä kertaa makean mansikka-valkosuklaapannarin, joka oli myös hyvä. En ihan kaikkea jaksanut, sillä annos on valtava ja makea, mutta herkullinen. Pannukakkutalo Porin Puuvillassa on tosi kiva paikka ja pannarit hyviä. Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, vaan halusin muuten vain jakaa teille hyvän herkuttelupaikan Porista :) Oli mukavaa nähdä Jenniä, sillä viime kerrasta olikin vierähtänyt runsaasti aikaa. 

Nyt kylläisenä, saunoneena ja varpaat lämpöisinä (panin patterin päälle ja villikset jalkaan) toivotan teille hyvät yöt ja painun hammaspesulle ja petiin, jotta jaksaa vielä viikon viimeisen työpäivän :)

Virkistystä blogiin: Uusi banneri

Halusin blogista hieman tuoreemman, joten päätin iltapuuhaksi kyhätä uuden bannerin blogiin. Ei siitä nyt niin hieno tullut, mutta pidän tästä kyllä enemmän kuin vanhasta. Hermot meni taas Bloggeriin, koska mielestäni ei ollut liikaa pyydetty, että se olisi jättänyt kuvanlaadun huonontamatta.  Miksi vaivautua ottamaan/tekemään hyvälaatuisia kuvia, jos niitä ei kuitenkaan saa ladattua blogiin. Ärrin murrin... Edes polvillaan anelu ei auttanut tänään. Kivikautista sanon mä.

Olisi joskus hauska tehdä kuvakoostepostaus blogin historian bannereista (vaikka niitä on ollut vasta neljä) ja katsoa mitenkä tyyli on muuttunut. Tosin minulla ei ole tiedostoa ensimmäisestä bannerista, mutta se saattaisi ehkä löytyä ystävältäni, jonka kanssa aloitin bloggaamisen vuonna 2011. Muistatteko? :D Löytyykö mahdollisesti seuraajia niin pitkältä ajalta?

Yksi on ainakin varmaa. Blogi on ja pysyy vaaleanpunaisena. Sattuu nimittäin olemaan yksi suosikkiväreistäni ja siksi miellyttää allekirjoittaneen silmää. Ja bannerissa pitää olla kirjoittajan kuva, koska kirjoittaja on niin itserakas :D Heh heh... Ei vaan; haluan, että uudetkin lukijat näkevät heti minkälaisesta tyypistä on kyse ja pystyvät samaistumaan tekstiin. Minulle on ainakin tärkeää tietää, miltä bloggaaja näyttää! Ja vielä parempi, jos tiedän miltä hänen äänensä kuulostaa, jotta voin lukea tekstin sillä äänellä ;D Onko tämmöiset asiat tärkeitä teille? Ja mitäs mieltä uudesta bannerista?

Veto sen kun jatkuu

Mitä tarvitaan kynsilakalta, jotta se säilyy minun suosikkinani vuodesta toiseen?

a) kestävyyttä
b) nopeaa kuivumista
c) hyvää levittyvyyttä
d) peittävyyttä
e) täydellistä pintaa
f) pirteä sävy


 Olen vuosien varrella todennut, että nuo ovat ne kriteerit, mitä vaadin kynsilakalta, jotta siitä voi syntyä supersuosikki. a-e ovat tärkeitä, jos kynsilakka haluaa hurmata minut, mutta tarvitaan kuitenkin f, jos haluaa hurmata jatkossakin. Jostain syystä tummat kynsilakat eivät pysy pitkäaikaisina suosikkeinani, mutta pirteät sävyt herättävät hymyä ja halua vilkuilla kynsiin, riippumatta siitä, onko lakka upouusi vai vanhempi löytö.

Mavalan vuoden 2012 kesäkokoelman lakka 179 Lemon Cream herättää minussa edelleen hyvää mieltä ja sitä ihanaa piristystä, kun vilkaisee kynsiin. Enkä toisaalta ihmettele, sillä onhan Lemon Cream sävynä melkoinen piristysruiske!

Olen tehnyt lakasta aiemmin postauksen ja jos kiinnostaa, sen voi lukea tästä linkistä. Silloin käytin tarrakoristelua Lemon Creamin päällä, mutta lakka on nätti ''kaljupäänäkin''.

 En ole vuosien varrella muuttunut vieläkään miksikään kynsilakkavelhoksi, mutta ei se ole ennenkään menoa estänyt :D Kynnet ovat vähän eri malliset nykyään.

Tätä kyseistä Mavalan lakkaa ei saa enää mistään, mutta halusin tehdä tämän postauksen vastapainoksi kaikelle uusista tuotteista bloggaamiselle. Bloggaaminen ei aina ole pelkkää uusien tuotteiden esittelyä, vaan joskus on kiva tehdä tällaisia ''silloin ja nyt'' postauksia. Samalla haluan muistuttaa, vaikka blogissa saattaakin esiintyä paljon tuotteita, joissa on uutuudenviehätys, se tunne ei kuitenkaan jokaisen tuotteen kohdalla hattarapilven haihduttua lopahda. Niin voisi helposti kuvitella tapahtuvan tässä kaikessa tavaranpaljoudessa hukkuville tuoteille. Lemon Cream on ollut minulla jo kaksi vuotta, mutta jaksan edelleen innostua siitä kuin uudesta tuotteesta! Minusta se on niin nätti, vaikka en Mavalan lakoista muuten piittaa. Samalla voin todeta, että halpakin voi olla hyvää ;)

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille ja muistakaahan nauttia myös ''vanhoista'' tuoteihastuksistanne <3 Onko teillä lemppareita, jotka ovat säilyttäneet viehätyksensä myös ihastumisen jälkeen?

Keräilyfiilistä

Myönnän olevani aikamoinen hamsteri, mitä kosmetiikan ja meikkien suhteen tulee. Kaapit pursuavat kosmetiikkaa ja mitä enemmän tilaa on käytettävissäni, sitä enemmän tuntuu purkkejakin olevan. Ennen kuin ''hurahdin'' kosmetiikkablogien maailmaan, minulla oli kosmetiikkaa ainoastaan kylpyhuoneen pienessä kaapissa parilla hyllyn puolikkaalla, koska sama kaappi piti jakaa miehen kanssa. Meikkejä minulla oli pieni H&M:stä ostettu pussukka ja ehkä kaksi sivellintä :) Voi niitä aikoja! Ne ovat hyvin kaukana takana, eikä siitä kuitenkaan ole kuin 5 vuotta! Olen erittäin vieraantunut jo ajatuksesta, että omistaisin niin vähän kosmetiikkaa tai meikkejä.

Silloin pärjäsin hyvin, kun kaikkia ihonhoitotuotteita oli yksi kappale käytössä, enkä edes omistanut varakappaleita saati matkakokoja tuotteista. Luomivärejä taisi olla ruskea, vaaleanpunainen, valkoinen ja samppanja enkä edes tuntenut tarvetta omistaa useampaa sävyä :D Kiinnostukseni meikkaamiseen lähti juurikin blogeista, mutta olen aina ollut hyvin tunnollinen ja asioista perillä oleva ihonhoitaja. Kaksoispuhdistuksen opin kuitenkin blogeja lukemalla ja monta muutakin asiaa. Saattaisin käyttää melko erilaisia tuotteita, mitä nyt, jos en lukisi jatkuvasti tuotearvosteluja blogeista. Blogeista on ollut minulle erittäin paljon hyötyä ja siksi taisin alun perin haluta itsekin kirjoittaa kauneudesta, jotta joku muu mahdollisesti hyötyisi kokeiluistani ja saisi inspiraatiota meikeistä omiin kokeiluihinsa. En olisi ammatiltanikaan meikkaaja ilman blogeja! Kiitos kanssabloggaajat, kun olette antaneet minulle niin paljon <3

Vuosien varrella erilaista tavaraa on kertynyt hurjat määrät ja nykyään, kun minulla on oma huone meikkejä ja kosmetiikkaa varten, huomaan sitä olevan ihan hullu määrä. Helpotukseksi voin kuitenkin todeta, että myös käytän kosmetiikkaa paljon ja meikkaankin joka päivä (heh ;D), joten oikeasti käytänkin varastojani.

Välillä mollaan itseäni, kun ostan tuotteita yli tarpeiden ja sitten kiroan, kun ne kuluvat tuskallisen hitaasti (etenkin suihkugeelit!). Meikeistä ja erityisesti luomivärien ostosta olen kokenut ne pahimmat syyllisyydenpistoni, koska ne kuluvat hitaimmin. Tällä hetkellä omistan jo enemmän luomivärejä kuin tulen elämäni aikana käyttämään, mutta päätin haistattaa ajatukselle pitkät. Minä tykkään luomiväreistä ja ja päätin, että KERÄILEN niitä. Tarkoitukseni ei siis ole enää käyttää niitä edes loppuun. Tykkään välillä viettää aikaa ihan ihaillen kokoelmaani ja miettien, millaisia meikkejä niillä aion tehdä ja mitä puutteita kokoelmassani on.

Nakedit ovat hyvä esimerkki uudesta asenteestani. Ostin Nakedin pari vuotta sitten, koska halusin kokoelmaani kauniita ja laadukkaita sävyjä neutraalin meikin tekoon. Naked 2 jäi minulta hankkimatta, kun se oli ihan uusi ja kaikki hehkuttivat sitä. Ajattelin, että minulla on jo Naked, joten en tarvitse kakkosta. Ne ovat liian samanlaiset. Naked Basicsiin ihastuin ensisilmäyksellä, koska Nakedin puute oli mielestäni vähäinen määrä mattasävyjä. Basics täydentäisi hyvin Nakedia. Ostin sen heti ensimmäisen alennuskoodin saatuani HQHairilta. Olin siinä hyvin oikeassa, sillä pikkupaletti täydentää loistavasti Nakedia (ja mitä tahansa muuta noista kolmesta). Se oli erinomainen ostos.

Naked 3:n tullessa markkinoille, alkoi suuri hypetys paletista ja hampaat irvessä katselin kuvia paletista ja sillä tehtyjä meikkejä, koska minä en TARVINNUT sitä, mutta halusin sitä niin vietävästi. Naked riittäisi kokoelmissani, koska siinä on jo hyvät neutraaliin meikkiin tarvittavat sävyt.

Sisäinen keräilijäni (ja pieni perfektionisti) kuitenkin vaati, että kokoelma on täydellinen, joten kaikesta siitä huolimatta, että en TARVI kaikkia paletteja, omistan ne nyt kaikki. Ja olen hyvin onnellinen :) Rakastan katsella niitä ja vertailla sävyjä ja ihan vain ihailla paletteja. Ne ovat kaikki persoonallisia kuitenkin.

Nakedit ovat hyvä esimerkki keräilystäni meikkien suhteen, kosmetiikkaa en keräile, ne antavat minulle eri tavalla iloa. Toiset keräilevät postimerkkejä ja toiset meikkejä. Ei kai sillä kohteella niin väliä :) Olen oikeastaan aika helpottunut, kun en tunne enää ahdistusta käyttömahdottomuudesta, vaan elän päivä kerrallaan ja meikkaan miten juuri sinä hetkenää huvittaa. Aina on kuitenkin hauskaa, kun luomiväristä alkaa pohja paistaa ja jännityksellä saa seurata, miten reikä suurenee ja suurenee ja lopulta nappi ehkä loppuu kokonaan. Minulla on tällä hetkellä kolme luomiväriä, jotka ovat saavuttaneet tämän aseman ja kaiken paljouden keskellä se on minun mittapuullani hyvä suoritus.

En ole koskaan laskenut, paljonko rahaa tähän harrastukseen kuluu, mutta olen loppujen lopuksi aika maltillinen kuluttaja. Joka kuukausi yritän laittaa rahaa säästöön. Onneksi bloggaaminen sentään on ilmaista tai ''ilmaista'' jos tuotehankintoja ei lasketa :D En kyllä varmaan koskaan ole ostanut mitään tuotetta pelkästään blogia varten, aina pohjalla on myös oma kokeilunhalu tuotteita kohtaan. Joten periaatteessa ilmainen harrastus :D Ja rakastan tätä <3 Kosmetiikan keräily on ihanaa, mutta bloggaaminen vielä hauskempaa. Te lukijat olette mulle äärimmäisen tärkeitä, enkä mä tänne mitään kirjoittelisi, jos tätä kukaan ei lukisi. Iso kiitos kuuluu teille, että tuette minua, jotta saan jatkaa tätä ihanaa harrastusta!

Upeaa ja lämmintä alkanutta viikkoa kaikille ja hei muistakaa ne suojakertoimet, ettette pala!

Rakkaudella Satu

ps. se mikä on punaista Ei muutu rusketukseksi.

Kun joutuu olemaan joku toinen...

Pienen blogihiljaisuuden jälkeen aion avautua teille eräästä ulkonäköasiasta. Ehkä myös näköasiasta :) Pohjatietona kerrottakoon, että olen melko likinäköinen ihminen ja minulla on piilareissa vahvuutta -1.75 molemmissa silmissä (laseissa silmäkohtaisemmat vahvuudet ja korjaukset). Vahvuutta ei ole mitään mielettömän suurta määrää, mutta käytännössä en pärjää ilman linssejä kuin kotona. Olen saanut silmälasit muistaakseni 12-vuotiaana, jolloin käytin niitä satunnaisesti, mutta 15-vuotiaana otin lasit päivittäiseen käyttöön. Silloin mietin, miten en ole tajunnut pitää niitä aina päässä, koska elämä kirkastui ja helpottui niin suuresti. Vahvuutta oli kyllä tuolloin vähemmän, mitä nykyään.

Piilolinssit houkuttelivat paljon etenkin teininä, mutta arkana ihmisenä en koskaan uskaltanut niitä hankkia. Silmään koskeminen tuntui ajatuksena ällöttävältä ja aralta. 2010 myöskin likinäköinen siskoni hankki piilarit, jolloin minäkin uskaltauduin kokeilemaan. Ajatus hyvästä näöstä ilman silmälaseja tuntui unelmalta. Koskaan aikaisemmin en voinut käyttää aurinkolaseja, meikkien piti sopia kehyksiin, leffaa ei voinut katsoa poski tyynyllä, koska kehykset ottivat vastaan ja nenään tuli painaumia. Silmälasit ärsyttivät minua tolkuttomasti ja päätin kohdata pelkoni ja opetella tottumaan sormen kosketukseen silmässä.

Piilolinssien hankkiminen ei kuitenkaan ollut minun kohdallani ihan piece of cake. Olin aivan uskomattoman arka, ja linssien laittoa ja pois ottamista piti harjoitella optikon kanssa. Kävin harjoittelemassa yhteensä kolmena eri kertana ennen kuin sain linssit mukaani liikeestä. Kahtena ensimmäisenä kertana poistuin kotiin itkien ja valmiina luovuttamaan, koska petyin itseeni. Halusin piilarit niin kovasti ja pelkäsin, että en opi niiden laittamista ja pois ottamista ikinä. Onneksi optikko oli kannustava ja ymmärtäväinen. Kun vihdoin poistuin linssien kanssa kotiin, olin yhtä aurinkoa ja kiersin vielä vähän pitemmän matkan kotiin, koska näkeminen ilman laseja oli niin hienoa :D

Vappu 2014

Aluksi linssien kanssa oli melkoista räpeltämistä ja saattoi helposti kulua puolikin tuntia ennen kuin molemmat linssit olivat silmässä tai pois. Nykyään linssit ovat niin automaattinen aamu- ja iltarutiini, ettei siihen mene kuin joitain kymmeniä sekunteja, kun ne ottaa ja puhdistaa. Silmät tottuvat nopeasti ja minulla on se etu, että silmät ovat sen verran suuret, ettei tarvi edes laskea luomea saadakseen linssit paikoilleen. Riittää, kun avaa silmät suuriksi.


Elämä piilarien kanssa on ollut yhtä unelmaa kuin olin kuvitellutkin. Ne sopivat elämäntyyliini erittäin hyvin. Käytän kuukausi- sekä sävyttäviä kertalinssejä ja otan linssit aina yöksi pois. Käytän noin kerran viikossa silmälaseja. Olen tottunut niin silmälasittomiin kasvoihini, että välillä se yksikin rillipäivä viikossa ärsyttää. Haluaisin elää vallan ilman silmälaseja, mutta silmien laserleikkaus ei ole minulle mikään vaihtoehto, koska en halua silmiäni millään tavalla operoitavan. Laserleikkaus on varmasti ollut monelle yksi parhaimmista päätöksistä ja olen iloinen siitä kaikkien näiden ihmisten puolesta, mutta painotan, että minulle silmien operointi ei ole vaihtoehto. Olen piilarien kanssa hyvin sinut.

Piilolinssit ovat tuntuneet antavan minulle enemmän vapauksia. Ennen kehykseni olivat joko mustia tai neutraaleja, mutta nykyään silmälasit ovat minulle enemmän asuste, kuin pakollinen apuväline (vaikka ovat ne tietysti sitäkin). Siksi olen uskatautunut hankkimaan värikkäitä kehyksiä (tällä hetkellä omistan nuo violetit sekä pinkit). En haluaisi olla pinkki joka päivä, mutta kerran viikossa pinkkipäivä on erittäinkin piristävä :)

Hyyyyyvin pitkä pohjustus avautumiselle, mutta ette muuten ymmärtäisi asiaa minun kannaltani, ellette tietäisi lähtökohtia. Piilarit ovat siis olleet arkipäivääni jo useamman vuoden ja rillit satunnainen leikkikalu. Aina ei juolahda edes mieleen, että sellaisia etuja, kuten silmälasiton näkö, voisi menettää. Älkää naurako, mutta pelkään kolmea asiaa oikeasti melko oikeasti, että joku heittää happoa päälleni ja kasvoni sulavat muodottomiksi, sairastun syöpään ja menetän hiukseni tai silmilleni tapahtuu jotain, enkä voi enää käyttää piilareita. Hyvin pinnallista ja ulkonäkökeskeistä, mutta siksi lisäsin ''melko'' sanan, koska pelkään kuitenkin esim. lähimmäisten menettämistä enemmän. Sisäinen kauneus on aina tärkeämpää, mutta ulkonäkö määrittelee monen muun seikan lisäksi miltä ihminen ulospäin näyttää, emmekä muuten tunnistaisi tuttuja kaduilla. Jos ajattelen jotakuta ihmistä, ajattelen millainen hän ihmisenä on, mutta liitän aina kasvot ajatukselle. Pidän siksi kasvoja äärimmäisen tärkeänä osana ihmisen ulkoista olemusta ja silmälasit tai silmälasittomuus muuttavat kasvojen ilmettä.

Piilareitten kanssa on tökkinyt koko kevät ja tuntunut, että oikean silmän linssi ei istu lainkaan. Olen kuullut, että liiallisella käytöllä voi olla jotain vaikutusta silmiin, koska linssit eivät läpäise täydellisesti happea, vaikka ne hengittävätkin. Olen aina ottanut asian vakavasti ja pitänyt siksi rillipäivistä tarkasti kiinni, mutta ajatellut, ettei minulle siksi voisi aiheutua piilolinssien käytöstä mitään ongelmia.  Vuodet ovatkin sujuneet hyvin ja silmät pysyneet siisteinä, mutta linssien istumattomuus kieli kuitenkin, että nyt ei ole asiat hyvin. Ajattelin, että on hyvä varata taas vuosittainen kontrolliaika optikolta, koska edellisestä käynnistä on suunnilleen vuosi. Voitaisiin ehkä vaihtaa linssien kaarevuutta tai korjata vahvuuksia, jolloin kokemani sumeus voisi loppua.

Kontrollissa näköni tarkastettiin linssien kanssa. Näin linssien kanssa erittäin hyvin, vaikka linssit eivät tuntuneetkaan istuvan silmään ja näin välillä sumeasti. Vahvuuksia ei tultaisi siis muuttamaan. Optikko epäili, että saattaisin tarvita hajataittoa korjaavat piilolinssit, koska silmälasini korjaavat pientä hajataittoa ja voisin saada siitä apua sumeuteen. Totuus kuitenkin paljastui, kun optikko teki tarkastuksen lähemmin silmiini. Olen miettinyt, että ovatko silmäni rähmineet viime aikoina jotenkin poikkeuksellisesti, mutta en ole sen kummemmin siihen oikeastaan edes tuhlannut ajatuksta. Vasen silmä oli ihan kunnossa, mutta oikea silmä paljastui rähmiväksi. Sarveiskalvo on hankautunut rikki ja yläluomen alla kasvaa jotain, mikä tökkii linssiä aina räpäyttäessä pois paikaltaan, eikä anna sen asettua. Optikko ei osannut sanoa tarkemmin, mikä silmässä on vialla, vaan varasi minulle ajan piilolinsseihin erikoistuneelle lääkärille. Sain ohjeeksi kuitenkin poistaa piilolinssit välittömästi silmistäni ja käyttää silmälaseja, kunnes on saatu silmäni ovat tarkemmin tutkittu ja parantuneet.

Ja niin tästä paikasta hetikö pitäisi lopettaa piilarien käyttö? Ja tutkimusaikaan on kaksi viikkoa? Eikä ole varmuutta jatkosta? Kesä on melkein täällä ja siskon ylioppilasjuhlat tulossa? Itkuhan siinä taas kotimatkalla pääsi. Koin ajomatkalla paljon erilaisia tunteita. Olen kiitollinen siitä, että minulla ylipäätään on silmät päässä ja kotona rillit, jotta ei tarvi sokkona olla. Ja kaksi viikkoahan on lyhyt aika sekä parhaassa tapauksessa silmät paranevat näin, ja saan taas jatkaa normaalia arkea. Mutta mitä jos se olikin nyt tässä, enkä enää koskaa saa olla oma silmälasiton itseni? En pidä silmälaseja rumina, mutta en vain koe oloani hyväksi niissä, jos joudun käyttämään niitä päivästä toiseen. Kaiken lisäksi lomani viikon vapaaputki oli alkamassa ja joutuisin joka päivä käyttämään silmälaseja. Olin suunnitellut tekeväni vaikka minkälaisia meikkejä ja kuvaavani niitä blogiin, mutta nyt suunnitelmani romutettiin täysin. Meikkaaminen ei kiinnostanut enää yhtään ja olin muutenkin valmis heittämään hanskat tiskiin.

Nyt olen elänyt pelkkien silmälasien kanssa reilun viikon, eikä se nyt loppujen lopuksi niin kamalaa ole ollut, vaikka en tästä yhtään pidäkään. Mietin vain, kuinka nätin meikin teen, kun saan taas alkaa käyttämään piilareita.

Kuvituksena pari kuvaa Instagramista, koska en keksinyt muutakaan.

Meikkaaminen on kyllä ollut äärettömän tylsää. Aina pitää ottaa huomioon, että tulen laittamaan tähän vielä lasit päälle ja väri-ilottelu on lähes mahdotonta. Kehykset vievät kaiken huomion, eivätkä silmäni pääsi mielestäni esille. Toivon koko sydämeni pohjasta, että tämä on vain väliaikaista ja pian ohi. Mielestäni silmälasit näyttävät kivalta muilla ja niihin yhdistetyt meikit saavat kantajansa loistamaan, mutta omassa naamassa se tunnelma on eri. Näen peilistä joka päivä oudot kasvot. Ennen niin piristävät violetit kehykset tuntuvat kiroukselta. Nenäänkin on jäänyt punaiset painaumat ja kehykset liikuttavat meikkipohjaa valuessaa nenältä talin mukana. Minua ei todellakaan ole tehty eläväksi silmälasien kanssa!

Jännityksellä odotan pääsyäni piilariexpertille, mutta pahoin pelkään, että parantumista ei ole tapahtunut, vaikka olen yrittänyt muistaa kosteuttaa silmiäni kosteustipoilla aamuin illoin. Tunnen, miten luomen alla oleva kasvusto hankaa sarveiskalvoani, joten siellä se edelleen jatkaa valtaansa. Lisäksi rähmää tulee. Toivottavasti saan parantavat silmätipat ja painajainen olisi pian ohi. Ei kannata muuten koskaan googlata oireita/sairauksia, koska nyt luulen, että multa tyyliin poistetaan silmä päästä :D Ehkei sentään..

Nyt ainakin tiedätte, että meikkikuvia ei ole tulossa blogiin ainakaan hetkeen, jos en löydä jotain vanhoja kuvia kätköistä. Olen tuhottoman monta kertaa kuvannut sekä kuvina, että videolle ohjeet meikin tekoon silmälasien kanssa, mutta koskaan en ole ollut täysin tyytyväinen tuotokseen, enkä ole muutenkaan täysin sinut rillien kanssa, joten sitä tuskin tullaan jatkossakaan näkemään...

Olen kuitenkin yhdestä asiasta erittäin hyvällä mielellä. Kiersin tänään optikkoliikkeitä odotellessani miestä parturista ja ihan sattumalta löysin aivan täydelliset Ralph Laurenin kehykset <3 Ja ne ovat valkoiset :) Eipä tarvi enää miettiä ainakaan, millä väreillä voi meikata rillipäivinä, kun kaikki sopivat. Totesin, että nykypäivänä myydään tuhottoman isoja kehyksiä, joten vaikea löytää näille kasvoille sopivia muovisia. Etenkään valkoisia! Niitä tuntuu olevan max.2 erilaista per liike. Lisäksi tietysti sorruin toisiin kehyksiin, koska olivat -50%. Täten varasin myös mustat pyöreät kakkulat, jotka on oikeasti tosi coolit, vaikka niitä ei katukuvassa paljoa näekään (etenkään täällä tuppukylässä). Hihkun innosta, vaikka rahanmenoahan se tietää :D Instagrammaan niitä sitten, kun saan itselle. Uudet rillit edellyttävät myös sitä, että silmäni paranevat ensin ja turvotus laskee, jotta näöntarkastus saadaan tehtyä. Möh. Tarvitsin kuitenkin piristystä ja jos nyt saan tuomion, että joudun olemaan pitemmän aikaa ilman piilareita, niin ainakin kahdet uudet pokat lieventävät tuskaa. Odottaminen on vain niin tuskallista.

Vaikka tänään ei käsiteltykään kosmetiikkaa, niin millaisia ajatuksia kokemani teissä herätti? Löytyykö ketään saman kokeneita? Muita piilarien kanssa eläviä? Tsemppiviestitkin ovat tervetulleita :D t. hajallaoleva, yhden elämänsä aran asian avannut kauneusbloggaaja

Kuinka kevät näkyy meikeissä, ihonhoidossa yms. höpinää

Videopostauksen muodossa taas mennään!

Mitenkäs kevät näkyy teidän meikki-, ihonhoito- tai tukkarutiineissa ja entäpä tuoksumieltymyksissä?

Totuus kauneusbloggaajista

Minä olen sitä mieltä, että positiivista palautetta saa ihan liian harvoin tai riippuu ainakin siitä, millaisia palautteenantajia lähipiirissä, työpaikalla tai muualla elämässä on. Positiivinen palaute kuitenkin aina aiheuttaa ainakin minulle itselleni mielettömän hyvän tunteen ja sitä tunnetta haluan mahdollisuuksien tullen jakaa myös muille, vaikka en sitä yhtä paljoa itse saisikaan takaisin. Hyvän palautteen antamisesta tulee hyvä mieli myös palautteen antajalle. Uskokaa pois! Positiivinen palaute parantaa jokaisen itsetuntoa.

Haluan tehdä Miss Piggy`s Pearls -blogin Sallan perässä postauksen, jossa annan palautetta blogikollegoille, jotka olen tavannut. Mielestäni kauneusbloggaajien yhteisö on lämmin ja tiivis, jossa myös uudet tulokkaat otetaan tasavertaisina ja lämpimästi vastaan. Kahvihuoneelle on aina kiva klikata itsensä ja ottaa kantaa keskusteluihin ilman, että kukaan katsoo vinoon. Miten voikin olla niin, että iso sakki pelkkiä naisia tulee niin hyvin toimeen? Eikö naiset ole jo iät ja ajat tunnettu pienistä piireistä ja juoruiluista? :D Itse koen suurta iloa siitä, että saan kuulua niin kivaan porukkaan ja voisin kirjoittaa pelkkää positiivista kaikista tapaamistani kauneusbloggaajista, mutta Sallan tapaan pitäydyn kohtuudessa.

MaaLilla-blogin Jenni oli ensimmäisiä kauneusbloggaajia, johon tutustuin, ja oli kiva silloin huomata, että meitä yhdisti moni muukin asia, kuin pelkkä kauneusblogi! Jenni on aivan älyttömän ihana ja aidosti mukava ihminen, jota tulee ihan ikävä tätä tekstiä kirjoittaessani!

Viilankantoluvan Petra puolestaan teki minuun vaikutuksen olemalla niin huomaavainen. Lisäksi ihailen salaa sitä tyyliä miten Petra pitää siveltimiä kädessä. Minulta itseltäni puuttuu samanlainen naisellinen sivistys, miten sitä kuvaisin :D

Pumpulipupu taisi olla ihan ensimmäinen tapaamani kauneusbloggaaja ja niin lämmin! Odotin todella jännityksellä häntä saapuvaksi minulle hiusmalliksi Makeriin ja se päivä painui erittäin mukavana mieleen :) Pumpulipupulle kauneus ja muoti sekä niistä kirjoittaminen tulee kyllä sydämestä.

Kosmetiikkaobsession Mizz Annie on veistoksellisen kaunis ja hauska, kuten videoillakin. Mä niin haluan Annien poskipäät! Tsemppiä myös syksyllä alkaviin opiskeluihin!

Saara Sarvas on juuri niin pro ja rento tyyppi, mitä blogi antaa ymmärtää. Saaralla pysyy sivellin kädessä ihailtavasti ja bodypainting näyttää niin helpolta (mitä se ei kyllä ole!), kun Saara maalaa. En yhtään ihmettele, miksi Makerista valmistuneet maskeeraajat pitävät paljon bodypaintingista, kun opettajana on niin mahtava tyyppi, kuten Saara! Harmi, etten ole itse päässyt Saaran oppiin kädestä pitäen, sillä toimin vain mallina viime keväänä.

Nyt minulle iski valinnanvaikeus, koska olin päättänyt, että kirjoitan max kuudesta henkilöstä ja viimeinen pitäisi valita! Ei jotenkin pysty, joten sanotaan vaikka, että Sallasta pidän hurjasti, koska hänen innostuksensa meikkejä ja kosmetiikkaa kohtaan on niin käsittämättömän tarttuvaa, että kommentit kahvihuoneella saavat minulle monesti leveän hymyn :D

*Halaus* ja <3 kaikille muille bloggaajille, joita en maininnut, mutta joista kuitenkin pidän hurjasti!

Pistäkää ihmeessä hyvä kiertämään ja antakaa positiivista palautetta muille niin virtuaalisesti kuin oikeassakin elämässä.

kuva

Stylebookin haastattelu

Saatte tänään postauksen sijaan linkkauksen Stylebookin sivuille! Koitan päivittää blogia ihan kunnolla kun vain kerkeän, sillä edellisestä postauksesta on jo aikaa. Huomenna olen menossa Helsinkiin tutustumaan Lushille tulevan joulun tuotteisiin ja samalla tapaan ihania bloggaajanaisia :) Tilaisuus varmasti nostattaa bloggausintoani, joten tulette vielä kuulemaan siitä! Samalla olisi tarkotus tehdä pieniä ostoksia Helsingistä (eikä ihan pieniäkään, sillä ainakin Macille on päästävä!).

Mutta käykääpäs lukemassa Stylebookin haastattelu meitsin blogista! Pääsette sivuille tästä. Ei ole mikään mainoslinkki, joten uskaltaa klikata. Stylebookin blogiin on tulossa myös monen muun bloggaajan haastattelu, joten kannattaa pitää sitäkin silmällä.

Minä lähden nyt nukkumaan, jotta jaksan aamulla herätä bussiin ja kohti pääkaupunkiseutua. Kuullaan taas pian!

♥ Satu

Sateinen päivä

Sattui olemaan minun synttäripäivä :) Toisaalta niin iloinen päivä, mutta myös kauhistun joka vuosi vanhenemista. Oli kiva tänä aamuna mennä töihin, kun kahvit oli keitetty valmiiksi ja ihanat työkaverit ja asiakkaat olivat muistaneet minua kivalla lahjalla. Ollaan menossa myöhemmin tällä viikolla miehen kanssa pieneen kylpylään, kun nyt päästiin vauhtiin tässä kesänvietossa :D


Viikon verran kuolasin Sokoksella yksiä korkkareita ja lopulta mies suostui ostamaan ne minulle synttärilahjaksi. Älkää käsittäkö väärin, sillä en missään nimessä vaatinut niitä tai kysellyt räjähtämispisteeseen asti voisinko saada ne, vaan mies oikeasti tarjoutui ostamaan ne minulle ihan omasta halustaan :D

Tiedän, ne on vaan nudekorkkarit, mutta rakastuin täysin! Jokaisella naisellahan pitää olla nudekorkkarit ja minulla ei vielä ollut. Alunperin kuolasin samoja kenkiä tuplasti korkeammalla korolla, mutta päädyin matalampiin mukavuussyistä. Ehkä hinta ratkaisi myös hieman, sillä en voi käsittää, miksi korkeammalla korolla olevat muuten samanlaiset kengät maksoivat 10€ enemmän. Nuo on niin kivat, etten malta odottaa lauantain baari-iltaa <3 Ennen en oikeastaan viihtynyt yökerhoissa, mutta tänä kesänä olen käynyt useampaan otteeseen juhlimassa. Ennen rahani menevät meikkeihin, nyt drinkkeihin :D Saattaa kuulostaa jonkun korvaan tyhmältä rahanhaaskaukselta koko juhliminen, mutta se auttaa minua oikeastaan hyödyntämään jo ostetut meikit, koska voin aina laittautua juhlia varten. Minun logiikalla olen siis win-win tilanteessa, jossa ei tule hankittua lisää meikkejä varastoon ja nautittua olemassa olevista. Älkääkä ottako tätä postausta liian vakavasti ;) Olen hyvällä tuulella, kun hymiöitä satelee.. Anteeksi, jos ne ärsyttävät.

Meikkiksen on muuten voinut tänään bongata pääkaupunkiseudun
Metrolehdestä.

Aloin kummasti ikävöimään taas Helsinkiä ja Makeria :/

Blogin synttärit alkavat muuten myös lähestyä! Jonkunlaista kosmetiikka/meikkiarvontaa on silloin luvassa ja vielä pääsee mahdollisesti vaikuttamaan sisältöön, koska en ole hankkinut tuotteita etukäteen. Kokoisinko jonkun syksyisen meikkipaketin vai mieluummin esim. ihonhoitoon liittyviä tuotteita, sekaisin molempia vai kenties jotain muuta?

Minä täällä, hei!

Mukavaa kesää kaikille ja myös tulevaa Juhannusta! Minusta ei ole taas viime aikoina kuulunut mitään, mutta se tarkoittaa ainoastaan sitä, että elämässäni on kaikki hyvin. Rakastan kiireistä elämäntyyliä, mutta olen oppinut nauttimaan myös hetkistä, jolloin vain olen itseni kanssa. Tällä hetkellä istun bussissa ja näpyttelen postausta kännykällä. Miksen aiemmin ole hankkinut blogger-sovellusta iPhoneen! Tosin nyt ei ole tarjolla kuvia, kun en täällä bussissa kehtaa alkaa räpsimään ruutuja. Ymmärrätte varmasti ;) 

Tavallaan haikeaa matkustaa viimeistä kertaa Helsinkiin koulun merkeissä, sillä olen menossa hakemaan todistusta meikkaajan opinnoista. Tähänkö se kaikki nyt loppuu? Tänään itken sekä ilosta, että ikävästä. Vuosi sitten vain haaveilin kauneusmeikkaajan papereista. Tänään saan kutsua itseäni virallisesti meikkaajaksi. Olen viime aikoina pohtinut, kuinka pienetkin päätökset tai teot vievät elämää eteenpäin; niin hyvään, kuin huonoonkin suuntaan. Olen päättänyt vähentää bloggaamista. Se oli aluksi minulle tärkeä kanava purkaa tuntemuksiani ( oli kyse sitten tuotteista tai mistä vain ) ja kyllähän se sitä on edelleen. Blogin kirjoittaminen saa minut iloiseksi ja tauot vahvistavat mielenkiintoani aihetta kohtaan. Opin paljon joka päivä. Tiedän, että haluaisitte blogin päivittyvän päivittäin, kuten hyvinä aikoina se tekikin. Tai minä tein. En saa kuitenkaan kirjoittamisesta oikeaa palkkaa, mutta te ihanat lukijat, jotka olette tulleet blogin myötä, merkkaatte minulle oikeasti paljon. Varjopuolena saan tietysti myös ikäviä trolleja aika ajoin. En provosoidu, mutta pidän varmuuden vuoksi kommenttejen tarkistamista päällä. 

Kesä on minulle ehkä enemmänkin videoiden aikaa, joten niitä on tänä kesänä luvassa. Osa on päässyt jo editointivaiheeseen, joten niitä alkaa pian tulemaan ulos. Nauttikaa kuitenkin kesästä muutoinkin, kuin koneen äärellä, sillä niin minäkin aion tehdä. Aurinkoisia kesäpäiviä <3

Finaalissa

Kiitos kaikille, jotka ovat laittaneet minulle sähköpostiin meikkikuvia kilpailua varten, olen niistä hyvin mielissäni :) Kilpailuaikaa on jäljellä enää tämä viikko ja otan mielelläni vastaan lisää kilpailukuvia. Alkaa tulla jo kiire, mikäli haluaa osallistua! Parilta henkilöltä ei ole tullut vielä kuvia, jotka ovat luvanneet osallistua, joten jos tunnet omatunnon pistävän sydämessäsi niin lähetäpäs minulle pian kuvamatskua! :D
Otsikon voi ymmärtää monella tapaa, mutta siihen ei ole vain yhtä oikeaa vastausta. Blogi on pysynyt hiljaisena jo yli viikon, mikä tapahtui ihan suunnittelematta, mutta oli minulle hyväksi. Piti postailla vappumeikkiä ja tutoriaalia ja vaikka mitä, mutta jäivät tekemättä. Paljon muitakin asioita on jäänyt tekemättä ja roikkumaan, mutta en ole voinut nyt niille oikein mitään. Anteeksi siitä, että en ole ehtinyt vastata kommentteihin. En ole edes lukenut muiden blogeja kahden viikon aikana, joten olen tällä hetkellä niin out blogimaailmasta kuin voi olla.

Olen ollut varsinainen stressikimppu viimeisen viikon ajan, koska Makerin loppukokeet ovat olleet meneillään. Se on ollut suurin syy blogihiljaisuuteen, koska minun on pitänyt ihan oikeasti harjoitella ja tehdä layouteja kokeita varten. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että pääsee näin vaativan koulun loppukokeista heittämällä läpi, vaan on oikeasti tehtävä töitä hyvien arvosanojen eteen. Nyt voin ilokseni kertoa teille, että kokeet ovat minun osaltani suoritettu ja kesäkuussa olen ihan oikeasti kauneusmeikkaaja :) Hyvin raakile vielä, mutta pirun onnellinen raakile. Valmistujaiskakku tulee olemaan hyvinkin alaan liittyvä ja sen on minulle luvannut valmistaa rakas ystäväni, jolle voisin muistuttaa useammin, kuinka tärkeä ihminen hän minulle on.

Tästä pääsenkin hyvin seuraavaan aiheeseen, eli koulu on todellakin nyt finaalissa ja minun aikani Helsingissä alkaa olla ohi. Hyvästelen viikonloppuna kaupungin, mutta sitä ennen minulla on vielä aikaa nauttia olostani täällä. Helsingistä tuli minulle kuin toinen koti ja Makerin tytöistä korvaamattoman tärkeitä, mutta sydän vie edelleen kotiin perheen luo, joten se olkoon seuraava etappini. Aion perustaa kesällä oman yrityksen ja katsoa, mitä kotikaupungillani on minulle tarjottavana. Kotiini ''rakennan'' meikkistudion, jossa pystyn tarvittaessa tekemään meikkauksia.

Vaati vähän ponnisteluja, että jaksoin päivittää edes tämän verran blogia, mutta katsotaan, joko tämä tästä lähtisi taas käyntiin. Nyt on pakko kuitenkin mennä iltapalalle ja petiin, että jaksan huomenna aamulla herätä mainoskuvauksia varten. Jotta postaus ei jäisi täysin kuvattomaksi, tässä teille muutama kännykällä napsaistu kuva edellisviikonlopun muotibrunssista Klaus K:ssa. Tietysti vain malleista, jotka meikkasin. Puvut ovat Jukka Rintalan.

Kännykällä otetut kuvat eivät todellakaan tee meikille hyvää, mutta tyyli oli aika yksinkertainen: vahvat kulmakarvat ja vahvat huulet. Nyt olen saanut jo Leicani takaisin, enkä enää koskaan eroa siitä :D

Pitihän look tietysti testata itselläkin ja herranjumala mullahan on huulet :D Ei ne nyt oikeasti tuollaiset ole, mutta kynällä saa ihmeitä aikaan. En suosittele kokeilemaan kotona, jos et ole ihan varma, että osaat tehdä sen fiksusti. Hyvinkin helppo meikkimoka.

Kuullaan taas pian ja muistakaahan lähetellä niitä kuvia! ->  katsykissa (at) hotmail.com

Köyhän naisen saalis

Opiskelijaelämä todellakin verottaa ja ne ajat ovat kaukana, kun ostin Diorin tuotteita :( Filmasin siis köyhän naisen saalisvideon. Videon valaistus on aika kova, koska kuvasin luonnonvalossa keskellä päivää. Älkää antako sen häiritä. Hyvä vain, että se syö paljon tuota karua sikstarimeikkiä :D

En tiedä, olenko koskaan näyttänyt teille kosmetiikkajemmojani, mutta olen ollut varsinainen kosmetiikkahamsteri ja käyttänyt kaikki mahdolliset tarjoukset hyväkseni kerryttäen tavaraa varastoon. Välillä purkkien paljous ahdisti minua, koska tuntui siltä, etten koskaan ehdi käyttämään kaikkea ostamaani (parhaassa tapauksessa tuotteet odottivat jopa vuoden hyllyllä ennen käyttöönottoa). Nyt on kuitenkin asia aivan toinen, koska olen enää ostanut vain tarpeeseen (LivBox asia erikseen). Jemmat ovat pikkuhiljaa tyhjentyneet ja on ollut kiva seurata niiden pienenemistä. Edelleenkin minulla on suihkugeelejä ja hiustenpesutuotteita yli hilseen (heh heh), mutta ihonhoitotuotteiden kanssa asia on aivan eri. Ostin (tai ainakin luulin ostaneeni) videolla näytetyn kasvojenpesugeelin oikeaan tarpeeseen.

Kiva tunne, kun pystyn vihdoin nauttimaan hankkimistani tuotteista ilman, että olen jo miettimässä seuraavien ostoa :) Ja on aivan eri ryhtyä ostolakkoon, kuin pakottautua ostolakkoon. En olisi pystynyt tähän, jos minun ei oikeasti olisi tarvinnut miettiä voinko ostaa ruokaa kaupasta, jos ostan tämän tuotteen. Helppo päätöshän se tässä tapauksessa on. Onneksi opiskelijaelämää on jäljellä vajaa kaksi kuukautta, jonka jälkeen aloitan kesätyöt :)

Nyt saa jakaa kaikki köyhän naisen kosmetiikkavinkit!

News

Olin jo naputtelemassa postausta maaliskuun LivBoksista, mutta sitten ajattelin jos yhtäkkiä kokeilisin uuden bannerin aloittamista. Vihaan muuttaa blogin ulkoasussa ikinä mitään, mutta nyt pieni freessaus oli tarpeen. Siitä se sitten lähti rakentumaan, vaikka en tiennyt yhtään mitä olen tekemässä, sillä en ollut tehnyt suunnitelmaa (ja vaikka olisin tehnyt, niin en osaa käyttää kuvanmuokkausohjelmia, joten se siitä). Tiesin ainoastaan, että haluan leventää blogia, jotta saan teille isompia kuvia. Kokeilin jo suurentaa kuvat uusimpaan Lushin kasvonaamiopostaukseen ja olen innoissani! Isot kuvat näyttävät hyvältä. Samalla päätin luopua ihanasta vaaleanpunaisesta taustasävystäni ja siirtyä valkoiseen. En kuitenkaan pystynyt taustaa ihan valkoiseksi muuttamaan, joten jätin siihen nätin hennon vaaleanpunaisen sävyn ;)

Sivupalkissa on tapahtunut myös pieniä muutoksia asettelussa, mutta ei mitenkään häiritsevän suuria muutoksia minusta. Toivottavasti tykkäätte, saa antaa palautetta. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Satu

Asiakasmeikki ja asiakaspalvelun tärkeys

Jos ette vielä tienneet, niin en haaveile meikkaajan urallani suurista mainoskuvauksista/tv-töistä/muotinäytöksistä, mitkä toki ovat ihan normaaleja keikkoja tällä alalla ja aion niitä kokeilla harjoittelujaksolla. Haaveilen sen sijaan työskentelystä tavaratalon kosmetiikkaosastolla, jossa pääsisin tekemään asiakkaille meikkejä ja myymään kosmetiikkaa. Toiveeni saattaa tuntua hyvin tylsältä, kun miettii mihin kaikkeen freelancerilla on mahdollisuus, mutta minä henkilökohtaisesti nauttisin suuresti, kun saisin kokeilla asiakkaalle vaikka sopivan meikkivoiteen ja tämä lähtisi tyytyväisenä kassalle suosittelemani tuotteen kanssa, tai tehdessäni meikinopastusta asiakkaalle, joka oivaltaisi avullani aivan uusia asioita kasvojensa meikkauksesta.

Tällä tavoin pohjustan aiheen, kuinka tärkeänä pidän yksityisasiakkaita ja heidän palvelemistaan. Olen itse menossa mm. Sokoksen Kutsu Kauneuteen -tapahtumaan tekemään huulimeikkejä muiden Makerin oppilaiden kanssa ja haluan ehdottomasti, että jokainen asiakas lähtee tuolistani tuntien itsensä kauniiksi ja itsevarmaksi. Pahinta olisi olla kuuntelematta, mitä asiakas itse haluaa meikiltä. Meikki tehdään kuitenkin hänen kasvoilleen ja hän sen kanssa lähtee asioilleen.

Onnistunut asiakasmeikki

Onnistuneen asiakasmeikin ei tarvitse olla välttämättä mitenkään ihmeellinen, vaan asiakkaan mieltymyksiä mukaileva. Jos asiakas ei ole tottunut käyttämään esimerkiksi tummaa luomiväriä tai kirkasta huulipunaa, niin en lähtisi ''nyt kokeillaan jotain uutta!''-linjalle, vaan tekisin vaaleamman, asiakkaalle tutumman meikin. Tietysti, jos asiakkaalla itsellään on jokin aivan järkyttävä tapa tehdä meikki, niin voi ystävällisesti perustella, miksi neuvoisin tekemään toisin. Itse en voi henkilökohtaisesti sietää mustalla kynällä piirrettyjä alaluomen rajauksia, mutta jos joku sellaisia haluaa käyttää, niin siitä vaan. Tärkeintä on tuntea itse itsensä kauniiksi (en tiedä miksi tästä ''tee mikä susta itsestä on parasta'' tulee taas Tuksu mieleen?).

Näytän teille nyt tekemäni asiakasmeikin, joka oli ihka ensimmäinen laatuaan.

Asiakkaana minulla oli kaunis nuori nainen, joka ei itse käytä meikkiä ollenkaan. Asiakkaani ei missään nimessä halunnut paksua peittävää meikkipohjaa, vaan luonnollisen ja kevyen meikin, jotta hän näyttäisi vain mahdollisimman vähän meikatulta. Pientä ehostusta siis. Vapailla käsillä olisin varmasti tehnyt näyttävät punaiset huulet ja muotoillut kulmat sekä lisännyt ihan hulluna ripsitupsuja :D Mutta sepäs asiakasmeikissä onkin hauskaa, sillä jos minun mielestäni punaiset huulet olisivat olleet ihan niin mahtavat, mutta asiakas ei ole tottunut sellaisiin, niin tuskin hän tuntisi olonsa hyväksi meikkauksen jälkeen. Pikemminkin oudoksi. Pahimmassa tapauksessa hän vielä sotkisi punalla kasvonsa, kun ei ole tottunut huulimeikkiin. Asiakasmeikissä en siis lähtisi sooloilemaan ja keksimään kaikkea uutta, ellei asiakas niitä punaisia huulia ihan varmasti halua ja ole tottunut sellaisiin. En missään nimessä haluaisi, että asiakas joutuisi pesemään kasvonsa, ennen kuin kehtaisi liikkua julkisesti.

Ikuistin kameralla aivan mahtavan hetken, kun meikki oli valmis ja asiakas näyttää mielestäni hyvin tyytyväiseltä! Näyttääkö teistä? Itselle ainakin tuli tosi hyvä fiilis, kun hän lähti kotiin hyvällä mielellä :) Tein meikkipohjan Ben Nyella ohentaen sitä kosteusvoiteella, jolloin koostumuksesta tuli tähän meikkiin sopivampi. Poskipuna tekee ilmeestä välittömästi raikkaan ja vaalea helmiäiskiilto sai hymyn loistamaan. Silmämeikistä tehtiin aika simppeli: vaaleaa helmiäisroosaa koko luomelle sekä ohut musta rajaus ja luonnollisesti ripsiväriä. Kulmat jätin vaaleiksi, sillä ne muuttavat ilmettä laitettuna niin paljon, että se olisi tuntunut meikattavasta oudolta.

Mielestäni asiakasmeikkien tekeminen on hauskaa!

Epäonnistunut asiakasmeikki

Pistäydyin tänään meikattavana Sokoksella, sillä siellä oli erään merkin palkkaama meikkaaja tekemässä heidän tuotteillaan meikkiä. En nyt viitsi mainita, mikä merkki oli kyseessä, sillä minulla ei ole mitään heitä vastaan ja siitä voisi saada muuten väärän kuvan.

Istuin meikkaajan tuoliin kuitenkin innolla, sillä käytän aina joka paikassa hyväksi tällaiset tilaisuudet, koska haluan nähdä eri tapoja tehdä meikkejä ja ottaa niistä siten hyödyn irti omaa oppimista ajatellen. Olin kuitenkin ihan ihmeissäni meikkaajan sähellyksestä, koska lähtökohtaisesti meikattava luottaa meikkaajaan, mutta tämän työskentely alkoi tuntua minusta oudolta. Kerroin meikkaajalle, että haluaisin hänen tekevän minulle silmämeikin, jonka jälkeen meikkaaja kysyikin minulta, millaisia meikkejä yleensä käytän. Kerroin pitäväni paljon kirkkaista väreistä ja käyttäväni hyvin harvoin beigejä/nudeja meikkejä. Ajattelin, että hän varmasti tietää mitä tarkoitan, koska minulla oli vielä huulissa todisteena räikeän pinkki huulipuna.

Tällaisen meikin hän minulle teki ja saanen kysyä mitä ihmettä? Tämä ei ole lainkaan sitä ominta minua. Missä ovat kirkkaat värit ja missä on se ihana vihreä, jonka piti sopia hienosti silmieni väriin? Anteeksi vessan valo, mutta meikki näyttäisi muutenkin likaiselta. Kaiken lisäksi se ei ole edes teknisesti tyydyttävä, sillä silmät ovat ihan erilaiset. Vasemassa silmässä (teistä katsoen oikeassa) on vähän jotain yritystä, mutta oikea silmä on varsinainen oksennus. Ja mitkä häivytykset? No niimpä. Eihän niitä edes ole. Ymmärrän hyvin, että kyseessä oli vartin pikameikki, enkä maksanut tästä senttiäkään, mutta come on. En ikinä kehtaisi tehdä näin huonoa meikkiä asiakkaalle. Toisessa silmässä ei ole edes rajauksia, koska kynästä ei tahtonut tulla mitään. Se oli niin kivikova, että oli kauhea kokemus, kun meikkaaja epätoivoisesti hinkutti sillä luomeani, kun väriä ei tahtonut irrota millään. Hän ilmeisesti huomasi, että minua sattuu, vaikka en sitä ääneen sanonut, joten siksi toinen silmä jäi vähän vaillinaiseksi. Seuraavaksi hän koitti korjata rajausta luomivärillä, jota hän lisäsi myös alaluomelle ripsirajaan ja jos edellinen sattui, niin tämä sattui enemmän. Harmittaa, etten sanonut sitä hänelle ääneen, sillä ainakin itse toivoisin, että asiakas sanoisi, jos teen jotain mikä tuntuu hänestä epämiellyttävältä. Tuntui ihan siltä, kuin hän olisi samalla tuputtanut luomiväriä suoraan silmiini ja niinhän sitä olikin kertynyt silmän sisänurkkiin rähmäksi. Kuvaan on jäänyt näköjään vielä vähän rähmää silmän alle :D

 Tässä vielä tämmöinen lähis ja katsokaapa, miten luomiväriä on sutattu tuonne ulkonurkkaan. Käsittämätöntä! Ei yhtään raikas vaan tosi likainen meikki. Myös rajaus ja ripset ovat epämääräiset ja meikissä on jotain ihmeellisiä mustia tahroja. En mitenkään aliarvioi ko. meikkaajan taitoja, sillä hän on varmasti todella taitava, mutta sitä ihmettelen todellakin, että asiakasmeikkeihin ei panosteta yhtään, vaikka ovatkin ilmaisia! Arvatkaa vaa tekikö mieli ostaa ko. merkin tuotteita meikkaajan niitä suositellessa? No ei! Eikö tällaisten ilmaismeikkien tarkoitus ole juuri tehdä asiakkaalle meikki, saada asiakas ihastumaan sitä kautta tuotteisiin henkilökohtaisemmin ja myydä hänelle tuote? Niin ainakin minä olen käsittänyt. Olen todella ihmeissäni, sillä tämä tapaus ei todellakaan ole ainoa laatuaan.

Katselin, kun meikkaaja teki kavereilleni meikkejä, eikä kumpikaan heistä ollut tyytyväinen lopputulokseen. Toiselle laitettiin niin paljon poskipunaa, että tämä häpesi lähteä kotiin ja toiselle valittiin ainakin kolme astetta liian tumma meikkivoide, jonka meikkaaja levitti läikikkäästi. Tässä kohtaa asiakas uskalsi avata suunsa ja sanoi ponnekkaasti, että meikkivoide on ihan liian tumma. Meikkaaja kuitenkin perusteli valintansa sillä, että se peittää paremmin. Siis mitä? Mitä logiikkaa tuo nyt oli? Älkää antako hämätä itseänne. Nämä molemmat leidit menivät heti nurkan taakse puhdistamaan kasvonsa kasvopaperilla. Eivät meikkaajat ole aina oikeassa, vaikka meikkejä tekevätkin työksensä eikä kannata uskoa ihan kaikkea. Sanomme asioita hämätäksemme ja peitämme epäonnistumisemme taitavasti. Käytämme siis asiakkaan automaattista luottamusta häikäilemättä hyväksemme. En voi sietää sitä, että asiakasta pidetään suoranaisesti tyhmänä.

Meikin lisäksi minua ihmetti meikkaajan hygieenisyys. Hän laittoi minulle ripsiväriä ihan suoraan ripsivärin omalla harjalla ja ties kuinka monen silmään hän on sillä samalla harjalla sörkkinyt! Samalla hän suositteli minulle, että minulla kannattaisi olla ehdottomasti tämä ripsiväri ammattilaispakissani, koska tässä on niin hyvä harja. Anteeksi mitä? Miksi ihmeessä ostaisin pakkiini ripsivärin, jossa on hyvä harja? Enhän minä sillä harjalla tee mitään, koska ripsiväri levitetään asiakkaille aina puhtaalla viuhkasiveltimellä! Tsiisus kraist, mulla kiehuu.

Katselin myös, kun hän teki muille meikkejä, niin hän ei käyttänyt huulipunan kanssa spaattelia, vaan otti huulipunaa suoraan puikosta siveltimellä. Periaatteessa näin voi tehdä, jos huulipunan pään putsaa vaikka kasvopaperilla käytön jälkeen, mutta kyllä se minun mielestäni saastuu heti, kun siihen koskettaa likaisella siveltimellä. Tällä valistuksella arvoisat lukijat vaatikaa oikeasti hygieenisyyttä, kun menette ilmaismeikkeihin/meikkeihin ylipäätänsä. Ei ole oikein teitä kohtaan, että pöpöjä levitellään likaisilla siveltimillä. Älkää olko hiljaa, kuten minä olin tänään ja täällä sitten kuohun. Älkää nielkö ihan kaikkea, vaikka meikki olisikin ilmainen ja kertokaa, mikäli olette sitä mieltä, että meikki ei tyydyttänyt. Tiedän kyllä, että on monia, joita vähän vasemmallakin kädellä sutaistu ilmainen meikki on elämys ja se on ihan okei, mutta ei ilmainen tarkoita silti sitä, että meikki pitää mennä heti nurkan takana pesemään pois.

Kiitos ja anteeksi tästä avautumisesta, mutta halusin jakaa kokemukseni teidän kanssanne, jotta ymmärtäisitte, ettei ihan kaikkea kannata niellä. Nyt puhuin ilmaismeikeistä, mutta painotan mielipiteitäni etenkin sellaisissa meikeissä, joista on maksettu. Silloin pitää saada rahalle vastinetta. Enkä sano, että itse aina onnistuisin tekemään asiakkaalle täydellisen meikin, mutta arvostaisin todella sitä, että minulle sanottaisiin, että nyt en ole ihan tyytyväinen. Senkin voi sanoa ihan kohteliaasti, eikä siitä loukkaannu. Tärkeintä on, että asiakas olisi tyytyväinen saamaansa palveluun ja voisi edelleen luottaa meikkaajaan.

Millaisia kokemuksia teillä on asiakasmeikeistä/meikinopastuksista? Kuulisin mielelläni, milloin meikkaaja on toiminut mielestänne erityisen hyvin tai huonosti.